tiistai 19. syyskuuta 2017

Arvonta

Yhteistyössä Egmont Kustannuksen kanssa.

Viimeksi jo vinkattiinkin että on tulossa arvonta, ja tässä se nyt on! Arvontapalkintona on kaksi tällaista pakettia, jossa on Hevoshullun Kesäspesiaali, Pollen Parhaita -pokkari ja uusin Hevoshullun numero.

Arvontaan saavat osallistua ihan kaikki halukkaat. Osallistu jättämällä kommenttina sähköpostiosoitteesi tähän postaukseen. Osallistumisaikaa on reilu viikko, voittaja arvotaan keskiviikkona 27.9. Onnea arvontaan!

Jos arpaonni ei tällä kertaa osu kohdalle, voit hankkia oman Pollen Parhaita pokkarin Lehtipisteistä. Tähän kirjaan on kerätty parhaita Hevoshullussa ilmestyneitä sarjiksia vuosilta 2008-2009.
(Polle-pehmolelu on vain kuvausrekvisiittaa, ei arvontapalkinto)


torstai 7. syyskuuta 2017

Laitumella

Tanya:
Me on tosiaan päästy jo pitkään iltaisin aina laiduntamaan. Pari viikkoa on laidunnettu tien vieressä, mutta sitten yhtenä iltana päästiin taas takalaitumellekin. Silloin ei tainnut olla Emäntä kotona niin siksi sitten ei siinä tien vieressä oltu.
Mutta siellä takalaitumella on kukkula! Isäntä muokkasi sitä alkukesästä traktorilla ja niin siitä tuli meillekin hauska kiipeilypaikka. Vuohetkin tykkää kiipeillä siinä, mutta niitä ei ole enää sinne päästetty kun ne kilit vain karkaa siitä aidasta. Nyt vuohilla onkin oma laidun tarhan toisella puolella ja sinne me ei olla päästy. Paitsi kerran, kun onnistuimme murtamaan oven auki! Mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa kun Emäntä huomasi pian.
Normaalisti meillä ei ole tarhassa riimuja päässä, mutta nyt kun ollaan oltu siinä tien vieressä, meille on jätetty riimut päähän. Eikä mitkä tahansa riimut vaan keltaiset heijastinriimut. Minulla on ollut tämä riimu jo kauan mutta sitä on käytetty vain pari kertaa, kun on käyty joskus hämärällä kävelylenkillä. Mutta nyt Emäntä sanoi, että laitetaanpa nämä kaiken varalta niin Emäntä löytää meidät jos ehtii tulla pimeä ennen kuin tulee hakemaan meitä.
Pimeästä puheen ollen, nyt on tosiaan illat jo paljon lyhyempiä kuin kesällä. Emäntä laittoikin meille tarhaan uudet yövalot! Oli siinä viime talvenakin valot, mutta kesän olivat poissa ja vuohet oli kuulemma ne silloin rikkoneet. No nyt tuli uudet, vähän erilaiset valot kuin aiemmin. Kyllä meidän kelpaa näiden valossa syödä iltaheinät.


Milla:
Minäpä sain uuden riimun! Aluksi kun mentiin tuohon uudelle laitumelle, minulle laitettiin joku musta heijastinriimu. Mutta se oli erilainen kuin Tanyan ja minä ihmettelin, kun yleensä meillä on kaikki aina samanlaisia varusteita.
Mutta nytpä sain sitten uuden ihan minua varten ostetun, ja se on tosiaan melkein samanlainen kuin Tanyalla. Keltainen heijastinriimu siis. Minulla on vähän pienempi pää kuin Tanyalla niin siksi meille ei ihan samat riimut käy.
Loimetkin mulla on kuulemma Reetan vanhoja. Hiukan ne on reilun kokoisia. Kesän aikana ei olekaan loimia käytetty muuten kuin kylvyn jälkeen kuivatukseen. Mutta nyt oli kaksi ihan sateista päivää ja niin me sitten saatiin sadeloimet selkäämme.
Kun illallakin vielä satoi ihan kaatamalla, me päästiin pitkästä aikaa talliin yöksi. Sadeloimista huolimatta oltiinkin kastuttu lapoja myöten ja oli ihan mukava kuivatella karsinassa yö.
Vielä seuraavanakin aamuna satoi ja koska meidän loimet oli märät edellisestä päivästä, saatiinkin selkäämme mustat sadeloimet. Sitten onkin ollut onneksi poutaa ja jopa hienoa auringonpaistetta päivisin.

Edellisen postauksen arvontakommenteissa meiltä toivottiin liikutuspostausta. Toteutetaan se sitten myöhemmin, mutta tässä meidän viime aikojen aktiviteettia. Ei siis olla juuri muuten liikuttu tässä kesän aikana kuin irtojuoksutuksena. Mutta tämä onkin meistä ja Emännästäkin kaikista mukavinta puuhaa. Tai no syömisen jälkeen tietenkin!

Hei pysykäähän kuulolla, meillä on pian tulossa uusi arvonta. Voidaan jo vinkata, että sitten arvotaankin Pollen sarjakuvakirjoja ja muuta mukavaa!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Ruokailua

Tanya:
Meiltä toivottiin ruokapostausta ja tässä se sitten tulee. :)
Ruoka, sehän on pienten ponien elämän tärkein asia! Kaikkien hevoseläinten perusruokahan on tietysti heinä, mutta sen lisäksi saadaan vähän jotain muutakin. Emäntä sanoo että ollaan liian pulleita ja siksi saadaan ihan vähän vain sankoruokia.
Meidän ruuat on kyllä vaihdelleet vähän vuodenajan mukaan ja senkin mukaan miten terveitä on oltu. Silloin joskus kun minulla oli yskää, sain syödäkseni jotain hassulle tuoksuvaa mysliä ja yrttejä. Mutta nyt kun olen ollut terveenä ja on kesäaika, ei ruuassa ole paljoa ylimääräistä. Vielä keväällä saatiin jotain vitamiinia ja yrttiseosta jossa oli nokkosta ja ruusunmarjaa. Niin ja porkkanoitakin saatiin vähän aiemmin, mutta ei ole niitäkään nyt enää kesäaikaan saatu.

Tärkeintä meidän ruuassa on kivennäinen, sitä on tuossa keskimmäisessä sangossa. Mutta sitäkin me tarvitaan vain vähän, noin pieni mitallinen. Vasemmalla olevassa sangossa on hampunsiemeniä. Silloin kun söin mysliä, en saanut noita siemeniä, mutta nyt ollaan syöty niitä jo aika pitkään.
Oikealla tuo valkoinen jauhe on biotiinia, sitä riittää noin pieni ripaus. Ja hyvä niin, se ei edes maistu hyvältä, mutta on tärkeää meidän kavioille ja karvankasvulle.
Nämä ruuat siis saadaan joka ilta. Emäntä laittaa meille molemmille samanlaiset annokset ja kun ollaan tarhassa yötä, niin nämä tarjoillaan tarhaan päin.
Minä saan oman sankoni tallikatokseen, vuohien karsinaluukun viereen. Opittiin tämä järjestys jo silloin kun Reeta oli kaverinani ja sain tässä paikalla paremmin syötyä rauhassa. Silloin Emäntä laittoi joskus ihan narun eteen, että pysyttäisiin Reetan kanssa omilla puolillamme. Mutta enää sitä narua ei ole tarvinnut. Vuohet osaavat kyllä väistää minua, vaikka käyvätkin sitten nuolemassa sankoni puhtaaksi kun olen itse saanut syötyä.
Millan sanko laitetaan eri paikkaan, vesiastian viereen seinään. Milla osaa pysyä omalla sangollaan eikä pyri minun sangolleni. Minä käyn yleensä sitten ruuan päälle hörppäämässä tuossa vähän vettä ennen kuin aloitan heinien syömisen.
Milla:
Nyt meillä on jotain uutta! Aiemmin päästiin iltaisin tarhan vieressä olevalle laitumelle. Mutta nyt meille rakennettiin ihan uusi laidun. Sinne ei pääse suoraan tarhasta, vaan meidät talutetaan pihan poikki.
Se laidun on aika pieni, eikä siellä kovin rehevästi kasva heinääkään. Mutta kyllä me silti siellä saadaan mahamme täyteen, ainakin Emäntä sanoi että ihan pullistellaan kun sieltä iltaisin siirrytään tarhaan.

Laidun on ihan tien vieressä ja tiellä menee autoja ja traktoreita ja sen sellaista. Minähän olin tottunut jo kaikkeen edellisessä kodissani, mutta Tanya aluksi säikkyi. Mutta pian sekin huomasi että mitäs noista, ei ne meidän tarhaan tule kuitenkaan.
Ollaan nyt laidunnettu tuolla muutama ilta. Sitten kun alkaa hämärtää, Emäntä hakee meidät takaisin tarhaan iltaruualle. Eipä tuossa laitumella ole mitään katostakaan niin parempi se on kun päästään tarhaan nukkumaan.

Tämä oli tosiaan toivepostaus ja ajateltiin että meille voisi esittää muitakin toiveita. Laittakaapa kommentteja mistä tahtoisitte kuulla! Kaikkien kommentoijien kesken arvotaankin sitten palkinnoksi tällainen lehti, Hevoshullun kesäspesiaali. Laita siis kommenttiin mukaan sähköpostiosoitteesi jos haluat osallistua arvontaan. Osallistumisaikaa laitetaan vaikkapa viikko, eli tiistaihin 29.8. iltaan saakka.


tiistai 15. elokuuta 2017

Kisoissa

Tanya:
Käytiin taas kisoissa ja minä osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa ratsastusluokkaan! Minähän en ole varsinaisesti opiskellut ratsunhommia muuten, mutta olen kantanut selässäni useita lapsia jotka ovat meillä vierailleet. Varsinkin tänä kesänä niitä on ollut useita, kun ovat tulleet kilejä katsomaan. Mutta ei minulla suitsia ole laitettu siihen, vaan Emäntä on taluttanut minua riimulla ja narulla.
Eli tämä talutusratsastushomma oli minulle tuttu juttu, mutta ensimmäinen kerta ihan kisoissa. Minun ratsastajakseni tuli ihan pikkuinen poika, eikä se painanut juuri mitään. Suitset minulla kyllä oli, mutta niistä vain naru josta talutettiin. Kiltisti kiersin kenttää muutamia kierroksia ja sitten sain palkintojenjaossa ruusukkeen suitsiini ja kovasti kehuja.
Sain selkääni ihan eri satulankin kuin mitä kotona. Kuulemma tuollaisissa kisoissa ei oikein sovi käyttää sitä pinkkiä lännensatulaa, vaan pitää olla mustaa ja hillittyä. Tämäkin on kyllä minun oma satulani, mutta ei sitä ole vielä koskaan ennen käytetty. Kyllä minä vähän ihmettelinkin kun siellä kisapaikalla selkääni se satula laitettiin, kun ei koskaan ennen!
Sen palkintojenjaon jälkeen satula riisuttiinkin pois ja jatkoin päivää agilityn parissa. Minulla olikin tällä kertaa ihan täydet 4 lähtöä sinä päivänä, joista yksi siis tuo ratsastusluokka ja 3 agilityä.
Kaikissa agilityluokissa oli ihan sama rata, vaikka osallistuin kahteen eri luokkaan. Ensiksi menin Emännän kanssa radan läpi ja sitten toisen kerran Olivian kanssa.
Siellä olikin melko paksu hulavanne, mutta se oli onneksi niin iso että mahduin siitä hyvin läpi. Oli tosi hienoa kun rata oli tehty heppojen laitumelle, tässä esteellä ehdin siis napata vähän välipalaakin.
Esteitä oli yhteensä kahdeksan ja rata päättyi tähän renkaaseen astumiseen.
Kolmas starttini oli sennusarjassa ja siinä minun kanssani tuli kisaamaan sama Anne, joka talutti minua siinä ratsastusluokassakin.

Ihan reippaasti menin siinäkin, jopa nopeammin kuin Emännän kanssa.

Junnuluokassa tulin kuulemma viidenneksi ja sennuluokassa sijoille 6. ja 7. Junnuissa osallistujia oli 7 ja sennuissa 9.

Milla:
Olipas kisat. Se paikka oli minulle uusi, mutta Tanya kertoi siellä joskus aiemmin käyneensä. Siellä oli agilityrata tehty laitumelle ja siinä odotellessa olikin mukavaa ajankulua kun saatiin syödä sitä ruohoa.
Minullakin oli ensimmäistä kertaa ihan täydet 4 starttia, enempää ei kuulemma saakaan yhden päivän aikana osallistua.
Ensiksi osallistuin Emännän kanssa sennusarjaan ja sain siinä opetella radan.
Sitten menin toisen starttini Kaislan kanssa, joka olikin tuttu sieltä alkukesän minimätsärireissulta.
Ja ihan kuin Tanyakin, tykkäsin eniten tästä vanne-esteestä kun siinä sai pysähtyä syömään. :D
Kolmannen starttini menin Olivian kanssa. Se meni kuulemma ihan nappiin ja oli vauhdikkain suoritukseni.
Neljännen starttini menin sitten vielä midi-sarjassa Hilde-tytön kanssa. Ei olla ennen yhdessä kisattu, mutta mukavastihan meillä meni.
Rata alkoi hapsuesteellä ja sitten oli mattoa jonka reunoissa puomit. Sitten oli pujottelua ja kapea rasymatto joka piti ylittää.
Varsinaista hyppyestettä ei tällä kertaa ollut, oli vain maapuomi jonka yli sai joko hypätä tai vaan astua. Sitten oli se paksu vanne ja sen jälkeen oli hassu este jossa minun ei tarvinnut tehdä mitään vaan taluttajan piti ottaa tuollainen pallo käteensä ja kiertää tonkkien ympäri ja palauttaa pallo paikalleen.
Ja sitten rata päättyi siihen rengasesteeseen, johon piti astua etujalat.

Minun sijoitukset oli sennuluokassa 4./9, junnuluokassa tulin Olivian kanssa peräti toiseksi ja Kaislan kanssa kuudenneksi. Midiluokassa olin viides.

Kisaamisen jälkeen meidät vietiin traileriin ja saatiin heinäpussit syötäväksi, olihan se jo päiväheinien aikakin. Tällä kertaa meitä ei haettukaan palkintojenjakoon, vaan palkinnot tulivat meidän luo! :D
Kuva: Emilia Rantanen

tiistai 8. elokuuta 2017

Maastoponiagilitykisat

Tanya:
Käytiin tuossa jo hetki sitten vähän erilaisissa agilitykisoissa. Se paikkakin oli minulle ihan uusi, en ollut ennen käynyt. Siellä ei ollutkaan agilityrata kentällä vaan tarhassa ja niitä esteitä oli tosi paljon!
Ihan mulla meinasi mennä pää pyörälle siitä esteiden määrästä. Mutta onneksi Emäntä muisti miten rata mennään. Jotkut esteet oli aika vaikeitakin, kuten esimerkiksi iso rengas jonka yli olisi pitänyt kävellä. En oikein ymmärtänyt, luulin vaan että siihen oli tarkoitus nostaa pelkästään etujalat.
Porraseste oli myös jotenkin epäilyttävä, funtsin pitkään että kannattaako siihen edes kiivetä. Mutta lopulta sitten menin kun niin kovasti patistettiin. Ja eipä siinä, sain sitten kehuja ja vähän namipalaakin eikä se este sitten ollutkaan erikoinen, se oli vain korkeampi kuin mitä olen aiemmin mennyt.

Menin ensiksi Emännän kanssa sennuluokassa ja sitten pienen huilitauon jälkeen menin radan vielä uudelleen saman Petra-tytön kanssa jonka kanssa keväälläkin menin.
Sen radan meninkin paljon nopeammin, oli helpompaa kun oli jo tutumpi rata.

Sain odotella siinä väliajalla Petran kanssa ja se oli ihan mukava paikka kun siellä sai syödä ruohoa siinä odotellessa. Muuten päivä olisikin tullut aika pitkäksi, kun aurinkokin paistoi lämpimästi.

Minun sijoitukseni Emännän kanssa oli 11./14 ja Petran kanssa 7./10.


Milla:
Olipa tosiaan erikoinen agilitykisa! Esteitä oli ihan hurjan paljon ja ne oli aika erilaisia kuin mitä ollaan kotona treenattu. Mutta ei se mitään, minä kyllä osasin mennä ne kaikki.
Minä menin radan yhteensä peräti kolme kertaa! Ensimmäisen kerran menin sennuluokassa Jennyn kanssa. Ei olla aiemmin yhdessä kisatttu mutta hyvin me mentiin.
Toinen starttini oli samassa luokassa Emännän kanssa, siinäkin menin näppärästi ja Emäntä sanoi että osasin tämän ison rengasesteen kiivetä paljon paremmin kuin Tanya, vaikka olen Tanyaa pienempi.
Siellä oli muuten yksi hauska este, josta sai napattua vähän syötävää kesken matkan. Se ei haitannut mitään, onneksi säännöt ei kieltäneet esteiden syömistä. Mutta siitä esteestä ei tullut kuvaa.
Tämä rengas johon piti astua oli onneksi ihan tuttu este, mutta rengas oli paljon korkeampi kuin meillä kotona oleva treenirangas.
Sennuluokan palkintojenjaossa sain sijat 3. ja 8., osallistujia oli 14.
Sitten sain odotella jonkin aikaa ja minua talutteli jo keväällä tutuksi tullut tyttö Wilma. Sain syöpötellä ruohoa siinä odotellessani.
Osallistuin vielä kolmannenkin kerran, midi-luokkaan Wilman kanssa. Siinä meninkin hienosti kun alkoi olla se ratakin jo tuttu.
Palkintojenjaossa tulinkin sitten siinä luokassa kolmanneksi! Sen viimeisen suorituksen jälkeen saatiin onneksi vaihtaa jo riimut suitsien tilalle ja sain paremmin syötyä heinää.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mätsärissä

Milla:
Käytiin taas mätsärissä, tämä oli jo kolmas tälle kesälle! Oli lämmin ja aurinkoinen päivä, mutta se paikka oli ihan mukava. Odotellessa saatiin syödä ruohoa eikä paljon ehditty ympärillemme katsella.
Osallistuimme luokkaan jossa oli vain pieniä poneja. Ihan aluksi kierreltiin vain lämmittelyalueella jonkin aikaa ja sitten mentiin vasta kehään. Minun vuoroni oli luokassa ensimmäisenä ja Tanya jäi odottelemaan Isännän kanssa lämmittelyalueelle. Minun parikseni esiintymään tuli mustavalkoinen minua vanhempi shettistamma. Esitimme ensiksi käyntiä ja sitten ravia ja sitten seisoin rakenne-esittelyssä hetken aikaa.
Kuva: Sari Ranta
Sen jälkeen oli parini vuoro esittää rakenne ja sen jälkeen saimme ruusukkeet. Minä sain punaisen ruusukkeen eli pääsin jatkoon.
Kuva: Sari Ranta
Odottelin sitten hetken aikaa siellä lämmittelyalueella kun kaksi muuta paria kävi arvosteltavana. Sitten kaikki punaisen ruusukkeen saaneet kutsuttiin kehään ja joku ruskea poni joka oli ollut Tanyan parina, sai luokkavoittajan ruusukkeen.

Käytiin siinä vähän valokuvassa ja sen jälkeen meille vaihdettiin riimut päähän niin oli helpompi syödä ruohoa. Oltaisiin jääty kyllä sinne vaikka pidemmäksikin aikaa, niin makoista se ruoho oli!

Tanya:
Se näyttelypaikka oli minullekin aivan uusi, ei oltu käyty siellä koskaan ennen vaikka tosi monessa paikassa olen minäkin jo ehtinyt käymään.
Mukava paikka se oli ja oli myös kivaa että meille pienille poneille oli oma luokka eikä tarvinnut isompien ponien kanssa kisata.
Minä tosiaan odottelin aluksi kun Milla ja jotkut tammamammat pikkuisine varsoineen kävivät kehässä ensiksi. Ne varsat oli muuten niin kivoja, olisin mielelläni tehnyt vähän läheisempääkin tuttavuutta.
Sitten kun tuli minun vuoroni, menin kehään yhdessä hienon ruskean tamman kanssa. Esitin käyntiä ja ravia ja sitten rakenteeni. Emäntä sanoi että olin vihdoinkin kivassa kesäkarvassa. Minulla otti karvanlähtö vähän lujaan tänä kesänä ja Emäntä ihan nyppi minusta ne viimeiset haivenet kun eivät ne harjaamalla lähteneet. Näyttelyä edeltävänä iltana meidät vielä pestiinkin ja yön yli oltiinkin loimet päällä.

Kuva: Sari Ranta
Vaikka olin siis mielestäni oikein hienossa kunnossa, niin silti se parinani ollut poni sai punaisen ruusukkeen ja minä sain sinisen, eli en päässyt jatkoon. Mutta se toinen poni kyllä ravasi tosi hienosti ja saihan se sitten luokkavoittajan palkinnonkin.
Mutta minulle kyllä ruusukkeitakin parempi palkinto oli se, että saatiin syödä sitä ihanaa ruohoa siellä. Vaikka päästään iltaisin laiduntamaan, niin meidän laitumella ei ole enää niin mehevää heinää kuin mitä siellä näyttelypaikalla oli.





Ihan näyttelyn lopuksi kun me oltiin jo valmiita kotiinlähtöön, kuultiin että Emäntää vielä kuulutettiin kehään ja Emäntä saikin siellä parhaan esittäjän palkinnon.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Agilitytreenit

Milla:
Käytiin tässä yksi päivä Emännän kanssa agilitytreeneissä. Se oli ihan outo paikka, mutta ei sinne kovin pitkää matkaa ollut. Muita poneja tai hevosia siellä ei ollut, vaan saatiin ihan rauhassa treenata.
Minä pääsin ensiksi vuoroon ja vetäisin heti radan läpi kuten tuosta videolta näkyy. Emäntä testasi taas jotain kamerajuttua niin että kamera oli sen olkapäällä. No heiluihan se sitten kun juostiin, mutta mahdun sentään kuvaan kuitenkin. :)

Linkki videoon: https://youtu.be/8nyv5jT4FaM

Tanya:
No olipas joo treenit. Ihan outo paikka ja kummallisia esteitä ja suoraan vaan Emäntä vei niitä suorittamaan. Sanoi että se oli vähän kuin kisaharjoitus, ei niihin mennessäkään koskaan tiedä jos on jotain ihan uusia ja outoja esteitä, ne on vaan mentävä. No meninhän minä, vaikka hiukan olikin vaikea pysyä nahoissani kun niin innostuin.
Nuo esteet ei muuten olleet edes oikeasti poniagilityesteitä, vaan jotain isoille hevosille tarkoitettua trail-rataa jota voivat mennä ratsastaja selässään. Mutta ihan sopivia ne oli kyllä meillekin.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ajovalmennuksessa

Tanya:
Voi onpa taas kulunut aikaa siitä kun viimeksi päästiin ääneen. Ja nyt onkin niin paljon asiaa että täytyy jakaa niitä vähän, kerrotaan sitten hetken päästä lisää. Mutta tämä tärkeä asia nyt ensiksi. :)
Pitkästä aikaa pääsin vetämään kärryjä. Emäntä sovitteli minulle jotain uutta rintaremmiä valjaisiin ja käytiin lyhyellä käyntilenkillä tutulla metsätiellä. Yleensä Millalle tulee kovin hätä jos minä poistun jonnekin tarhasta ja se jää yksin. Mutta tällä kertaa me oltiin laitumella ja Milla ei kai oikein edes ehtinyt syömiseltään huomaamaan minun lähtöäni. Takaisin tullessani taisi vasta huomata ja tervehti kyllä sitten iloisesti.
No se pieni käyntilenkki oli vasta alkua, kai Emäntä vain kokeili että muistanko minä vielä miten kärryjä vedetään. Ja muistinhan minä aika hyvin.
Seuraavana iltana pääsinkin sitten ihan tositoimiin. Lähdettiin matkustamaan trailerilla ja otettiin kärryt ja valjaat mukaan. Matka ei kestänyt kauaa ja sitten huomasinkin että tultiin sille tutulle tallille jossa olen käynyt monta kertaa aiemminkin ja jossa olin kauan sitten opiskelemassa kärryjen vetoa.

No minut valjastettiin siellä ja valjaita vähän vielä säädettiin ja sitten kärryyni nousi minulle ihan uusi ihminen. Mentiin sinne kentälle ja siellä mentiin ensiksi kenttää ympäri vähän käynnissä ja sitten ravissa.
Kaikki ajokuvat: Valokuvaus Tuulia N.
Ja sitten tehtiin kiemuroita ja piti mennä kartioiden välistä, ihan kuin niissä tarkkuusajoharjoituksissa jossa kävin viime vuonna.
Kun olin saanut jo sopivasti lämmiteltyä, vaihtuikin Emäntä kärrylle ja se minulla ensiksi ajanut nainen käveli vierellä ja neuvoi Emäntää.
Reippaasti minä liikuin ja sain kehujakin.
Kentällä oli kovin kuivaa hiekkaa ja se ihan pöllysi kun minä juoksin. Tai no ehkä se pölysi siksi että tuli tuulenpuuskia.
Minä olin sitten ihan hikinen kun sain lopettaa. Mutta mukavin oli vasta edessä, pääsinkin Isännän kanssa vähän käveleskelemään ja syömään makoista ruohoa siksi aikaa kun Millakin kävi treenissä.
Se onkin muuten parasta mitä tiedän kesässä, tuore ruoho! Nyt ollaan vihdoin päästy iltaisin laitumellekin. Ensiksi meillä oli vain pieni totutteluaitaus, mutta nyt päästään jo isommalle laitumelle, jolla vuohet on laiduntaneet jo ties miten kauan.

Milla:
Minä olinkin jo ihmetellyt, että enkö pääse enää ollenkaan vetämään kärryjä kuten edellisessä kodissani tein. Mutta sitten yhtenä iltana näin että Emäntä kävi Tanyan kanssa kärryttelemässä ja sen jälkeen koitti minunkin vuoroni. Minulle sovitettiin ensiksi valjaita ja ne tuntuivat vähän erilaisilta kuin ne joita käytin edellisessä kodissani. Mutta ei paljoa, vain rintaremmi tuntui aluksi hassulta. Sain siis kärryt perääni ja käytiin vain pihassa pari pientä lenkkiä kävellen.

Seuraavana päivänä sitten mentiin ihan trailerilla eri tallille. En ollut siellä ennen käynytkään, mutta Tanyalle se oli kuulemma ihan tuttu paikka. Siellä oli paljon isoja hevosia ja siinä kun odottelin omaa vuoroani sain katsella rauhassa paikkoja Isännän talutellessa minua ympäriinsä. Meillä oli muuten uusi traileri jolla sinne matkustettiin, ei olla ennen tuossa trailerissa oltukaan. Ihan mukava se on, tasaisempaa kyytiä kuin edellisessä.

Minua kävi siellä yksi pieni tyttö harjailemassa, se oli sama tyttö joka kävi meillä jo kotona aiemminkin ja silloin harjasi minua myös ja taluttelikin.

No sitten kun minulle laitettiin valjaat, sitä rintaremmiä sovitettiin uudelleen ja nyt se tuntui jo vähän paremmalta kuin silloin kotona. Niin minä vedin sitten kärryjä kentälle ja siellä ensiksi käyntiä ja sitten ravia ja kiemuroita.
Ensiksi minua ohjasti joku toinen ihminen, ja sitten vasta vaihtoivat niin että Emäntä tuli kärryilleni.
Kaikki ajokuvat: Valokuvaus Tuulia N.

Onneksi se kenttä oli hyvin tasainen ja jaksoin vetää, vaikka kyllähän se vähän koville välillä otti.

Kentällä oli muutama kartiokin joiden välistä minun piti mennä. Se minulla ensiksi ajanut ihminen käveli vierellä ja neuvoi Emäntää.
Sain kehuja kun menin nätisti. Vaikka välillä kyllä vähän otti päähän kun en saanut tehdä kuten itse olisin halunnut.