keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Iltatallivideo

Emäntä kuvasi meidän iltatallihommista videon jo aikaa sitten, mutta nyt vasta sai sen julkaistua. Aamutallistakin on kai tulossa samanlainen, saas nähdä koska se tulee valmiiksi.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Lunta!

Milla:
Meillä oli hetken oikein kunnon talvi. Mutta hetken vain, nyt lumi on sulanut taas pois.
Mutta sen hetken kun lunta oli, sitä olikin jo aika paljon. Aamupäivällä aurinko paistoi hetken aikaa meidän tarhaan ja oli hieno paistatella siinä. Ei oltaisi oikeasti tarvittu loimia, mutta Emäntä puki ne päälle koska säätiedote lupasi jo lisää sadetta.

Se on kyllä hauskaa että meillä on samanlaiset loimet. Erottaahan meidät toki siitä huolimatta toisistamme. Minut ainakin tunnistaa valkoisista karvoista otsallani.


Vuohetkin tulivat meidän kanssa ulos. Yleensä ne eivät tykkää lumesta mutta nyt oli niin kaunis auringonpaiste että kai nekin halusivat nauttia siitä.

Hakkilan Inkeri
Pinja
Kartanon Vilhelmi ja Kartanon Katariina

Tanya:
Tuon lumisen päivän jälkeen meillä tapahtuikin kummia. Ensiksi Emäntä oli poissa kotoa niin että Isäntä hoiti meitä yhden yön yli. Seuraavana iltana Emäntä tuli kotiin ja me pääsimme siksi yöksi talliin. Oltiin ehditty jo iltaheinätkin melkein syödä, kun kuultiin että meille tuli vieraita! Ponivieraita! Keskellä yötä! :O

Me ei niitä päästy näkemään, mutta kuultiin ja haistettiin kyllä. Vieraat viipyivät vielä seuraavankin päivän ja meidän piti odottaa kokonainen päivä tallissa.

Mutta ei se kyllä haitannut yhtään, koska ulkona satoi räntää ja Emäntä kävi monta kertaa lisäämässä meille heiniä ettei aikamme tulisi pitkäksi. Illalla vieraat sitten lähtivät ja seuraavana päivänä haistelimme kovasti tarhaa ja totesimme että jotain ruunapoikia siellä oli ollut. Emäntä puhui jostain auton rikkoontumisesta ja siitä kai tämä yllättävä kyläily sitten johtui.

Mutta on meillä käynyt toisenlaisiakin vieraita, pikkuinen ratsastaja! Minä muistan että sama tyttö kävi joskus kauan sitten ja oli silloin paljon pienempi. Nyt tyttö oli kasvanut ja mentiin ihan raviakin. Milla kävi ensiksi ratsun hommissa ja sitten minä toisena. Ja me molemmat mentiin tosi hienosti ja saatiin palkaksi porkkanoita.
Sitten kun ratsastuksen jälkeen menin takaisin tarhaan, kuulin että vieraat menivät vuohien karsinaan. Niinpä minäkin tulin vähän kurkistelemaan luukusta, jospa vaikka niitä porkkanoita saisi vielä lisääkin.


lauantai 21. lokakuuta 2017

Syksyä

Tanya:
Eipä ollakaan hetkeen oltu äänessä. Syksy on tullut tänne Kartanollekin. Aluksi oli oikein kaunistakin hetken aikaa. Silloin Emäntä heitti meille tarhaan ison pallon! Vähän siihen tutustuttiin mutta ei me siitä kovin innostuttu. Mutta arvatkaas ketkä innostui!?




No kävin minäkin sitä vähän haistelemassa.

Ja Milla testasi vähän painiakin sen kanssa.


Kävin tässä taas hammaslääkärissäkin. Minulla on kolo hampaassa ja pitää sen takia aika usein käydä. Nytkin mentiin yhdessä Millan kanssa sinne hoitohuoneeseen vaikka vain minua hoidettiin. Sain taas piikin joka väsytti kovasti ja sitten hampaita huuhdeltiin ja laitettiin uusi paikka. Kesällä laitettu oli ehtinyt jo lähteä pois.
Hetken sain levätä karsinassa mutta sitten jo pian lähdettiin kotimatkalle.

Milla:
Silloin kun oli vielä kaunista ilmaa eikä satanut, oli tarha mukavassa kunnossa ja voitiin juoksennellakin ilman että tarvitsi varoa liukastumista.


Mutta sitten alkoi syyssateet ja tarha muuttui kuraiseksi ja meillä on pidetty loimia selässä. Minä osaan kyllä pitää loimeni puhtaana, piehtaroin vasta illalla kun pääsen karsinaan. Mutta katsokaas mikä sottapytty Tanya on!
Nyt kun on satanut, ollaan oltukin öitä tallissa. Se on vaihteeksi ihan mukavaa taas. Meidän kavioita on pesty pois kurasta ja nyt ollaan saatu öiksi myös  jotain kummallista puuroa. Aamuun mennessä olen kyllä syönyt kuppini tyhjäksi. Se on kuulemma hiekanpoistokuuri, syksyyn liittyviä juttuja kai.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Arvonnan voittajat

Voittajat arvottiin äsken, ja ne ovat Sirkkuli ja Salli M. Onnittelemme voittajia! Heihin otetaan yhteyttä sähköpostitse.
Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, teitä oli paljon!
Tässä vielä ihan vaan kuvituskuvana osa tämän vuoden kisaruusukkeista. :)

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Estekisoissa

Milla:
Voi nyt tehtiinkin jotain ihan uutta! Käytiin estekisoissa! Minä ounastelin jo edellisenä päivänä jotain, kun Emäntä laittoi minulle uuden satulan ja tämä tuttu poika tuli meille ratsastamaan. Pihaan oli laitettu meidän agilityssä käyttämä puomi ja sen yli piti aina kävellä. Se puomi oli ihan vaan maassa niin ei tarvinnut hypätä. Välillä kyllä ravasin, mutta ennen puomia vaihdettiin käyntiin.
No tänään sitten lähdettiin matkustamaan trailerilla. Emäntä kertoi etukäteen mitä siellä on odotettavissa, että on isoja hevosia ja pitää olla kiltisti kun pikkuinen ratsastaja selässä. Ja niin siellä tosiaan olikin isoja hevosia, ei ketään yhtä pientä kuin minä. Mutta tämä tuttu poika siellä oli ja niin menimme yhdessä maneesiin ja siellä oli niitä esteitä ja minä menin sen radan läpi. Esteitä oli yhteensä 6, joten kierreltiin siellä maneesissa ympäriinsä että kaikki tuli ylitettyä. Emäntä talutti minua kuten kotonakin ja pojan isä käveli myös vierellä.
Hienosti minä menin ja sain kehuja ja poika sai mitalin ja ruusukkeen. Odoteltiin vielä että Tanyakin kävi tekemässä oman suorituksensa ja siinä odotellessa söin ruohoa. Sitten riisuttiin satulat ja suitset pois ja matkustettiin takaisin kotiin. Matka ei ollut pitkä, mutta saatiin silti heinäpussit kotimatkalle, olihan jo meidän iltapäiväheinien aikakin.

Vähän muutakin on retkeilty, käytiin nimittäin metsäretkellä! Ihan siis vaan kävelyllä, mutta poikettiin metsään niin että saatiin syödä marjoja ja varpuja. Omnomnom, kun olikin hyvää!







Tanya:
Minäkin olin tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä estekisoissa. Edellisenä päivänä harjoiteltiin kotona ja sitten pääsinkin tositoimiin siellä kisoissa. Yritin vähän kiirehtiä siellä kun ymmärsin niin että siitä suorituksesta otetaan aikaa kuten agilitykisoissakin. Enkä ymmärtänyt ollenkaan miksi Emäntä vaan himmaili. Minä olisin mennyt paljon reippaammin ja loikkinut oikein hienosti puomien yli. Mutta sitä poikaa vain nauratti ja pysyi kuin pysyikin selässäni. Ja niin poika sai mitalin ja ruusukkeen ja minä kehuja.

Meillä on ollut nyt pari päivää kaunista syksyä ja on päästy laitumellekin. Tuosta uudelta laitumelta alkaa olla heinä syötynä eikä se oikein enää kasva, mutta silti on siinäkin välillä oltu. Tarhan vieressä olevalle laitumellekin päästään välillä, siellä kasvaa vielä enemmän ruohoa kuin tässä.
Tässä jokin aika sitten satoi kyllä kovasti, niin että tuolle laitumelle tuli ihan lätäkköä eikä siksi siihen päästykään. Ja parina yönä oli niin märkää että mentiin sitten yöksi talliin. Siinä huomattiin että talliin oli tullut jotain uutta, huomaattekos?
No nehän oli nuo meidän nimivalot, ne oli nyt erilaiset kuin ennen. Nämä jäi yöksi palamaan kun Emäntä toivotti hyvät yöt ja sammutti isot kattovalot.
Milla kertoikin jo meidän metsäretkestä. Se oli toden totta mukava, toivottavasti mentäisiin vielä uudelleenkin.

Muistuttaisin vielä meidän arvonnasta, joka on edellisessä postauksessa. Siihen ehtii vielä osallistua mukaan, arvonta on keskiviikkoiltana!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Arvonta

Yhteistyössä Egmont Kustannuksen kanssa.

Viimeksi jo vinkattiinkin että on tulossa arvonta, ja tässä se nyt on! Arvontapalkintona on kaksi tällaista pakettia, jossa on Hevoshullun Kesäspesiaali, Pollen Parhaita -pokkari ja uusin Hevoshullun numero.

Arvontaan saavat osallistua ihan kaikki halukkaat. Osallistu jättämällä kommenttina sähköpostiosoitteesi tähän postaukseen. Osallistumisaikaa on reilu viikko, voittaja arvotaan keskiviikkona 27.9. Onnea arvontaan!

Jos arpaonni ei tällä kertaa osu kohdalle, voit hankkia oman Pollen Parhaita pokkarin Lehtipisteistä. Tähän kirjaan on kerätty parhaita Hevoshullussa ilmestyneitä sarjiksia vuosilta 2008-2009.
(Polle-pehmolelu on vain kuvausrekvisiittaa, ei arvontapalkinto)


torstai 7. syyskuuta 2017

Laitumella

Tanya:
Me on tosiaan päästy jo pitkään iltaisin aina laiduntamaan. Pari viikkoa on laidunnettu tien vieressä, mutta sitten yhtenä iltana päästiin taas takalaitumellekin. Silloin ei tainnut olla Emäntä kotona niin siksi sitten ei siinä tien vieressä oltu.
Mutta siellä takalaitumella on kukkula! Isäntä muokkasi sitä alkukesästä traktorilla ja niin siitä tuli meillekin hauska kiipeilypaikka. Vuohetkin tykkää kiipeillä siinä, mutta niitä ei ole enää sinne päästetty kun ne kilit vain karkaa siitä aidasta. Nyt vuohilla onkin oma laidun tarhan toisella puolella ja sinne me ei olla päästy. Paitsi kerran, kun onnistuimme murtamaan oven auki! Mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa kun Emäntä huomasi pian.
Normaalisti meillä ei ole tarhassa riimuja päässä, mutta nyt kun ollaan oltu siinä tien vieressä, meille on jätetty riimut päähän. Eikä mitkä tahansa riimut vaan keltaiset heijastinriimut. Minulla on ollut tämä riimu jo kauan mutta sitä on käytetty vain pari kertaa, kun on käyty joskus hämärällä kävelylenkillä. Mutta nyt Emäntä sanoi, että laitetaanpa nämä kaiken varalta niin Emäntä löytää meidät jos ehtii tulla pimeä ennen kuin tulee hakemaan meitä.
Pimeästä puheen ollen, nyt on tosiaan illat jo paljon lyhyempiä kuin kesällä. Emäntä laittoikin meille tarhaan uudet yövalot! Oli siinä viime talvenakin valot, mutta kesän olivat poissa ja vuohet oli kuulemma ne silloin rikkoneet. No nyt tuli uudet, vähän erilaiset valot kuin aiemmin. Kyllä meidän kelpaa näiden valossa syödä iltaheinät.


Milla:
Minäpä sain uuden riimun! Aluksi kun mentiin tuohon uudelle laitumelle, minulle laitettiin joku musta heijastinriimu. Mutta se oli erilainen kuin Tanyan ja minä ihmettelin, kun yleensä meillä on kaikki aina samanlaisia varusteita.
Mutta nytpä sain sitten uuden ihan minua varten ostetun, ja se on tosiaan melkein samanlainen kuin Tanyalla. Keltainen heijastinriimu siis. Minulla on vähän pienempi pää kuin Tanyalla niin siksi meille ei ihan samat riimut käy.
Loimetkin mulla on kuulemma Reetan vanhoja. Hiukan ne on reilun kokoisia. Kesän aikana ei olekaan loimia käytetty muuten kuin kylvyn jälkeen kuivatukseen. Mutta nyt oli kaksi ihan sateista päivää ja niin me sitten saatiin sadeloimet selkäämme.
Kun illallakin vielä satoi ihan kaatamalla, me päästiin pitkästä aikaa talliin yöksi. Sadeloimista huolimatta oltiinkin kastuttu lapoja myöten ja oli ihan mukava kuivatella karsinassa yö.
Vielä seuraavanakin aamuna satoi ja koska meidän loimet oli märät edellisestä päivästä, saatiinkin selkäämme mustat sadeloimet. Sitten onkin ollut onneksi poutaa ja jopa hienoa auringonpaistetta päivisin.

Edellisen postauksen arvontakommenteissa meiltä toivottiin liikutuspostausta. Toteutetaan se sitten myöhemmin, mutta tässä meidän viime aikojen aktiviteettia. Ei siis olla juuri muuten liikuttu tässä kesän aikana kuin irtojuoksutuksena. Mutta tämä onkin meistä ja Emännästäkin kaikista mukavinta puuhaa. Tai no syömisen jälkeen tietenkin!

Hei pysykäähän kuulolla, meillä on pian tulossa uusi arvonta. Voidaan jo vinkata, että sitten arvotaankin Pollen sarjakuvakirjoja ja muuta mukavaa!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Ruokailua

Tanya:
Meiltä toivottiin ruokapostausta ja tässä se sitten tulee. :)
Ruoka, sehän on pienten ponien elämän tärkein asia! Kaikkien hevoseläinten perusruokahan on tietysti heinä, mutta sen lisäksi saadaan vähän jotain muutakin. Emäntä sanoo että ollaan liian pulleita ja siksi saadaan ihan vähän vain sankoruokia.
Meidän ruuat on kyllä vaihdelleet vähän vuodenajan mukaan ja senkin mukaan miten terveitä on oltu. Silloin joskus kun minulla oli yskää, sain syödäkseni jotain hassulle tuoksuvaa mysliä ja yrttejä. Mutta nyt kun olen ollut terveenä ja on kesäaika, ei ruuassa ole paljoa ylimääräistä. Vielä keväällä saatiin jotain vitamiinia ja yrttiseosta jossa oli nokkosta ja ruusunmarjaa. Niin ja porkkanoitakin saatiin vähän aiemmin, mutta ei ole niitäkään nyt enää kesäaikaan saatu.

Tärkeintä meidän ruuassa on kivennäinen, sitä on tuossa keskimmäisessä sangossa. Mutta sitäkin me tarvitaan vain vähän, noin pieni mitallinen. Vasemmalla olevassa sangossa on hampunsiemeniä. Silloin kun söin mysliä, en saanut noita siemeniä, mutta nyt ollaan syöty niitä jo aika pitkään.
Oikealla tuo valkoinen jauhe on biotiinia, sitä riittää noin pieni ripaus. Ja hyvä niin, se ei edes maistu hyvältä, mutta on tärkeää meidän kavioille ja karvankasvulle.
Nämä ruuat siis saadaan joka ilta. Emäntä laittaa meille molemmille samanlaiset annokset ja kun ollaan tarhassa yötä, niin nämä tarjoillaan tarhaan päin.
Minä saan oman sankoni tallikatokseen, vuohien karsinaluukun viereen. Opittiin tämä järjestys jo silloin kun Reeta oli kaverinani ja sain tässä paikalla paremmin syötyä rauhassa. Silloin Emäntä laittoi joskus ihan narun eteen, että pysyttäisiin Reetan kanssa omilla puolillamme. Mutta enää sitä narua ei ole tarvinnut. Vuohet osaavat kyllä väistää minua, vaikka käyvätkin sitten nuolemassa sankoni puhtaaksi kun olen itse saanut syötyä.
Millan sanko laitetaan eri paikkaan, vesiastian viereen seinään. Milla osaa pysyä omalla sangollaan eikä pyri minun sangolleni. Minä käyn yleensä sitten ruuan päälle hörppäämässä tuossa vähän vettä ennen kuin aloitan heinien syömisen.
Milla:
Nyt meillä on jotain uutta! Aiemmin päästiin iltaisin tarhan vieressä olevalle laitumelle. Mutta nyt meille rakennettiin ihan uusi laidun. Sinne ei pääse suoraan tarhasta, vaan meidät talutetaan pihan poikki.
Se laidun on aika pieni, eikä siellä kovin rehevästi kasva heinääkään. Mutta kyllä me silti siellä saadaan mahamme täyteen, ainakin Emäntä sanoi että ihan pullistellaan kun sieltä iltaisin siirrytään tarhaan.

Laidun on ihan tien vieressä ja tiellä menee autoja ja traktoreita ja sen sellaista. Minähän olin tottunut jo kaikkeen edellisessä kodissani, mutta Tanya aluksi säikkyi. Mutta pian sekin huomasi että mitäs noista, ei ne meidän tarhaan tule kuitenkaan.
Ollaan nyt laidunnettu tuolla muutama ilta. Sitten kun alkaa hämärtää, Emäntä hakee meidät takaisin tarhaan iltaruualle. Eipä tuossa laitumella ole mitään katostakaan niin parempi se on kun päästään tarhaan nukkumaan.

Tämä oli tosiaan toivepostaus ja ajateltiin että meille voisi esittää muitakin toiveita. Laittakaapa kommentteja mistä tahtoisitte kuulla! Kaikkien kommentoijien kesken arvotaankin sitten palkinnoksi tällainen lehti, Hevoshullun kesäspesiaali. Laita siis kommenttiin mukaan sähköpostiosoitteesi jos haluat osallistua arvontaan. Osallistumisaikaa laitetaan vaikkapa viikko, eli tiistaihin 29.8. iltaan saakka.