torstai 20. heinäkuuta 2017

Agilitytreenit

Milla:
Käytiin tässä yksi päivä Emännän kanssa agilitytreeneissä. Se oli ihan outo paikka, mutta ei sinne kovin pitkää matkaa ollut. Muita poneja tai hevosia siellä ei ollut, vaan saatiin ihan rauhassa treenata.
Minä pääsin ensiksi vuoroon ja vetäisin heti radan läpi kuten tuosta videolta näkyy. Emäntä testasi taas jotain kamerajuttua niin että kamera oli sen olkapäällä. No heiluihan se sitten kun juostiin, mutta mahdun sentään kuvaan kuitenkin. :)

Linkki videoon: https://youtu.be/8nyv5jT4FaM

Tanya:
No olipas joo treenit. Ihan outo paikka ja kummallisia esteitä ja suoraan vaan Emäntä vei niitä suorittamaan. Sanoi että se oli vähän kuin kisaharjoitus, ei niihin mennessäkään koskaan tiedä jos on jotain ihan uusia ja outoja esteitä, ne on vaan mentävä. No meninhän minä, vaikka hiukan olikin vaikea pysyä nahoissani kun niin innostuin.
Nuo esteet ei muuten olleet edes oikeasti poniagilityesteitä, vaan jotain isoille hevosille tarkoitettua trail-rataa jota voivat mennä ratsastaja selässään. Mutta ihan sopivia ne oli kyllä meillekin.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ajovalmennuksessa

Tanya:
Voi onpa taas kulunut aikaa siitä kun viimeksi päästiin ääneen. Ja nyt onkin niin paljon asiaa että täytyy jakaa niitä vähän, kerrotaan sitten hetken päästä lisää. Mutta tämä tärkeä asia nyt ensiksi. :)
Pitkästä aikaa pääsin vetämään kärryjä. Emäntä sovitteli minulle jotain uutta rintaremmiä valjaisiin ja käytiin lyhyellä käyntilenkillä tutulla metsätiellä. Yleensä Millalle tulee kovin hätä jos minä poistun jonnekin tarhasta ja se jää yksin. Mutta tällä kertaa me oltiin laitumella ja Milla ei kai oikein edes ehtinyt syömiseltään huomaamaan minun lähtöäni. Takaisin tullessani taisi vasta huomata ja tervehti kyllä sitten iloisesti.
No se pieni käyntilenkki oli vasta alkua, kai Emäntä vain kokeili että muistanko minä vielä miten kärryjä vedetään. Ja muistinhan minä aika hyvin.
Seuraavana iltana pääsinkin sitten ihan tositoimiin. Lähdettiin matkustamaan trailerilla ja otettiin kärryt ja valjaat mukaan. Matka ei kestänyt kauaa ja sitten huomasinkin että tultiin sille tutulle tallille jossa olen käynyt monta kertaa aiemminkin ja jossa olin kauan sitten opiskelemassa kärryjen vetoa.

No minut valjastettiin siellä ja valjaita vähän vielä säädettiin ja sitten kärryyni nousi minulle ihan uusi ihminen. Mentiin sinne kentälle ja siellä mentiin ensiksi kenttää ympäri vähän käynnissä ja sitten ravissa.
Kaikki ajokuvat: Valokuvaus Tuulia N.
Ja sitten tehtiin kiemuroita ja piti mennä kartioiden välistä, ihan kuin niissä tarkkuusajoharjoituksissa jossa kävin viime vuonna.
Kun olin saanut jo sopivasti lämmiteltyä, vaihtuikin Emäntä kärrylle ja se minulla ensiksi ajanut nainen käveli vierellä ja neuvoi Emäntää.
Reippaasti minä liikuin ja sain kehujakin.
Kentällä oli kovin kuivaa hiekkaa ja se ihan pöllysi kun minä juoksin. Tai no ehkä se pölysi siksi että tuli tuulenpuuskia.
Minä olin sitten ihan hikinen kun sain lopettaa. Mutta mukavin oli vasta edessä, pääsinkin Isännän kanssa vähän käveleskelemään ja syömään makoista ruohoa siksi aikaa kun Millakin kävi treenissä.
Se onkin muuten parasta mitä tiedän kesässä, tuore ruoho! Nyt ollaan vihdoin päästy iltaisin laitumellekin. Ensiksi meillä oli vain pieni totutteluaitaus, mutta nyt päästään jo isommalle laitumelle, jolla vuohet on laiduntaneet jo ties miten kauan.

Milla:
Minä olinkin jo ihmetellyt, että enkö pääse enää ollenkaan vetämään kärryjä kuten edellisessä kodissani tein. Mutta sitten yhtenä iltana näin että Emäntä kävi Tanyan kanssa kärryttelemässä ja sen jälkeen koitti minunkin vuoroni. Minulle sovitettiin ensiksi valjaita ja ne tuntuivat vähän erilaisilta kuin ne joita käytin edellisessä kodissani. Mutta ei paljoa, vain rintaremmi tuntui aluksi hassulta. Sain siis kärryt perääni ja käytiin vain pihassa pari pientä lenkkiä kävellen.

Seuraavana päivänä sitten mentiin ihan trailerilla eri tallille. En ollut siellä ennen käynytkään, mutta Tanyalle se oli kuulemma ihan tuttu paikka. Siellä oli paljon isoja hevosia ja siinä kun odottelin omaa vuoroani sain katsella rauhassa paikkoja Isännän talutellessa minua ympäriinsä. Meillä oli muuten uusi traileri jolla sinne matkustettiin, ei olla ennen tuossa trailerissa oltukaan. Ihan mukava se on, tasaisempaa kyytiä kuin edellisessä.

Minua kävi siellä yksi pieni tyttö harjailemassa, se oli sama tyttö joka kävi meillä jo kotona aiemminkin ja silloin harjasi minua myös ja taluttelikin.

No sitten kun minulle laitettiin valjaat, sitä rintaremmiä sovitettiin uudelleen ja nyt se tuntui jo vähän paremmalta kuin silloin kotona. Niin minä vedin sitten kärryjä kentälle ja siellä ensiksi käyntiä ja sitten ravia ja kiemuroita.
Ensiksi minua ohjasti joku toinen ihminen, ja sitten vasta vaihtoivat niin että Emäntä tuli kärryilleni.
Kaikki ajokuvat: Valokuvaus Tuulia N.

Onneksi se kenttä oli hyvin tasainen ja jaksoin vetää, vaikka kyllähän se vähän koville välillä otti.

Kentällä oli muutama kartiokin joiden välistä minun piti mennä. Se minulla ensiksi ajanut ihminen käveli vierellä ja neuvoi Emäntää.
Sain kehuja kun menin nätisti. Vaikka välillä kyllä vähän otti päähän kun en saanut tehdä kuten itse olisin halunnut.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ponivieraita

Tanya:
Voi onpa meillä ollut jännät paikat! Meille tuli ihan yövieraita ja peräti kahdeksi yöksi! Ei ole koskaan ennen ollut. Yhden niistä kyllä tunnistin, on aiemminkin käynyt tässä pihassa ohimennen, se ihan pikkuinen ruunapoika Viiskari. Mutta sen kanssa tuli myös oripoika Pleikkari, oi sentään miten upea mies! Ihan alkoi taas kutkuttaa ja pissattaa. Mutta ei vaan päästy tekemään lähempää tuttavuutta.
Ne tulivat illalla ja kävivät vähän kävelemässä ulkona, mutta menivät sitten meidän karsinoihin yöksi. Kuultiin kyllä!


Ja sitten meille tuli vielä lisääkin poneja. En meinannut uskoa silmiäni kun tulikin vaaleita poneja. Kaksi pikkuista äitiponia joilla oli vielä pienemmät tyttövarsat mukanaan! Oi että! Ne majoittuivat meidän tarhan viereen laitumelle ja saatiin tarkkailla niitä koko yö.
Sitten koitti seuraava aamu ja ne varsat ja niiden äidit ja Viiskari lähtivät. Mutta ihmeellistä oli se, että se Pleikkari-poika jäi talliin! Juteltiin vähän siinä päivän aikana vaikka ei nähty.
No illalla sitten tulivat taas kaikki takaisin ja se Pleikkari pääsi vähän ulkoilemaankin. Mutta ei vieläkään meidän kanssa. :(
Sitten ne olivat vielä toisenkin yön meillä. Olivat kuulemma siellä Farmari-messuilla esiintymässä, jossa minäkin olin 4 vuotta sitten Reetan kanssa. Nyt en päässyt sinne itse paikalle, mutta olihan tämä oikeastaan vielä hauskempaa kun meille tuli näitä vieraita.
Sen toisen päivän aamuna sinne lähti vaan ne pojat ja mammatammat varsoineen jäivät sitten meidän karsinoihin. Illalla tulivat taas kaikki takaisin ja hetken lepäiltyään ne lähtivät sitten kaikki pois omilla trailereillaan.

Milla:
Olipa tosiaan jänniä vieraita! Olihan ne pojat tosi mielenkiintoisia, mutta minua kyllä kiinnosti kovasti ne äitiponitkin. Kun oikein funtsin että mitäs tuttua niissä on, niin sitten muistinkin!
Nehän oli minun vanhoja tuttuja! Siis se vanhempi tamma Siiri ja sen tytär Assi, ne olivat kauan sitten samassa kodissa minun kanssa! Olin silloin noin 1-vuotias, olin Siirin kanssa siis samassa kodissa kun Siiri synnytti Assin. Assi on minua vuoden nuorempi. En siis meinannut uskoa silmiäni kun näin että Assillakin oli jo oma varsa!
Innostuin noista vieraista kyllä niin kovasti, etten meinannut pysyä nahoissani!
Seuraavana iltana ehdin jo toivoa, että vieraat tulisivat takaisin, kun pihaan tuli taas vieras traileri. Mutta ei, vaikka miten odottelin niin ei sieltä tullut ketään ulos. Taisi käydäkin niin, että Isäntä ja Emäntä toivatkin meille vaan toisen trailerin.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Mini Match Show

Tanya:
Me käytiin taas samanlaisessa näyttelyssä, missä käytiin viime vuonnakin. Se on hauskaa kun siellä on vaan meidän kokoisia heppoja ja poneja, ei ollenkaan isoja.
Emäntä oli ilmoittanut meidät peräti neljään luokkaan! Ensiksi oli se normaali näyttelyluokka tammoille ja minä olin siinä ihan ensimmäisenä.
Kaikki mätsärikuvat: Valokuvaus Tuulia N.

Esitin ensiksi käyntiä kierroksen, sitten ravia ja sitten piti seisoa hetki paikallaan rakennearvostelussa.





Meidän mukana oli joku minulle uusi tyttö ja se talutti minua sitten välillä kun Emäntä talutti Millaa.
Lopuksi oli sen sarjan palkintojenjako ja minä sain keltaisen ruusukkeen.

Sitten hengailtiin hetki kentän ulkopuolella pihassa ja päästiin maistelemaan tuoretta ruohoakin. Ei tullut yhtään aika pitkäksi. Ja voi mitä siellä olikaan, pari ihanaa pientä poitsuakin katseltavaksi. Ihan alkoi mahassani kutkuttaa ja pissattaakin. Mielelläni olisin tehnyt lähempääkin tuttavuutta mutta ei minua päästetty poikia tervehtimään.

Seuraava luokka johon osallistuttiin, oli nimeltään Yksiväriset. Se oli ihan helppo, kierrettiin vain hetken aikaa kävellen ympyrää kehässä ja sitten saatiin molemmat Millan kanssa keltaiset ruusukkeet ja poistuttiin kehästä.

Seuraavaksi olikin hauskin luokka, Villi ja vapaa.

Siinä mentiin yksi kerrallaan pyöröaitaukseen ja sai juosta hetken aikaa ihan irrallaan musiikin tahdissa. Se oli hauskaa!

Siitäkin luokasta sain keltaisen ruusukkeen. Ja pian olikin sitten agilityn vuoro, se oli päivän viimeinen luokka.
Siinä oli vähän epäilyttäviä esteitä pari. Kävin aiemmin vähän katsomassa niitä ja keinulauta oli kummallinen, melkein kaaduin siinä. En siis olisi halunnut mennä siihen enää ollenkaan, mutta menin sitten kuitenkin kun Emäntä niin halusi. Ja taas se kolahti ihan kummallisesti.
Muut esteet menin ihan reippaasti sitten.
Siitäkin luokasta sain keltaisen ruusukkeen. Sain siis kaikista samanlaisen, yhteensä 4 ruusuketta.

Ihan lopuksi käytiin vähän poseeraamassa ensiksi pellon laidassa ja sitten vielä kentälläkin.


Milla:
Olipas hieno mätsäripäivä. Haluan ihan ensiksi kertoa, että päivästä teki erikoisen hienon sekin, että se oli minun 5-vuotis syntymäpäiväni!
Ja menihän se muutenkin minulla aivan huippuhienosti.

Ensiksi oli tammaluokka, esitin kierroksen käyntiä ja kierroksen ravia.

 Sitten seisoin hetken paikallani kun rakennettani katsottiin.
Palkintojenjaossa minä tuli luokassa toiseksi! Ja siellä olikin niin, että joka luokasta kaksi parasta pääsi Best In Show -kehään ja siinä minä tulin sitten kolmanneksi. Sain toisen hienon ruusukkeen ja oikein pokaalinkin!
Hetken päästä kuulin että minut oli valittu myös näyttelyn parhaaksi shetlanninponiksi ja sain siitäkin ruusukkeen.
Yksiväristen luokassa saatiin Tanyan kanssa samanlaiset keltaiset osallistumisruusukkeet.

Mutta sitten! En ollut aiemmin kuullutkaan sellaisesta luokasta kuin Villi ja vapaa. Oi että oli hauskaa. Olihan me sitä jo kotona treenattukin, mutta en vaan ollut hoksannut että se oli treeniä kun oli niin kivaa.
Siis irtojuoksu! Pääsin pehmeään hiekkaan pyöröaitaukseen juoksentelemaan.


 Musiikki soi ja no, minä vähän innostuin siinä pukittelemaankin.

Ja pukitteluni ansiosta sitten minä taisinkin voittaa sen luokan! Sain pokaalin ja hienon ruusukkeen. Palkinnoksi saatiin myös sitten lahjakortti jolla saatiin näitä upeita kuvia!

Jäljellä oli vielä agilityluokka ja siinä minä menin Emännän sanoja lainatakseni täydellisen suorituksen. Ihan tuulispäänä syöksyin koko radan läpi ja kyllä kannatti.
 Minähän voitin sitten senkin! Ja taas tuli hieno pokaali ja ruusuke.

Sain siis yhteensä kuusi ruusuketta ja kolme pokaalia. Olihan siinä synttärilahjaa kerrakseen!
Mahdoton sentään kun niitä kaikkia ruusukkeita yritettiin laittaa minun päähäni. Ja olisi pitänyt sitten niiden kanssa poseerata. Ei oikein malttanut.

No sitten käytiin vielä kentälläkin poseeraamassa, siinä minä vähän paremmin maltoin kun ei ollut ruohoa syötäväksi.
Kiitokset mätsärikuvista! Valokuvaus Tuulia N.
Että sellainen päivä. Tässä vielä meidän ruusukkeet ja pokaalit kaikki yhdessä läjässä.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pikkuratsuja

Tanya:
Viime aikoina on tullut tehtyä vähän ratsuhommiakin taas pitkästä aikaa. Olinkin nähnyt jo aiemmin että tämä poika kävi meillä katsomassa Inkeriä ja kilejä. Mutta nyt sitten minä pääsinkin ratsuhommiin.
Pihassa vaan pyörittiin eikä lähdetty pidemmälle. Emäntä talutti minua ja menin oikein kiltisti.
Ja sitten myös ravattiin vähäsen, se tuntui olevan pojasta oikein hauskaa.
Toisena päivänä meille tulikin useampi lapsi, mutta niistä vain yksi tyttö ratsasti minulla. Se oli vähän isompi kuin tuo poika ja pysyi jo ilman kiinnipitäjää satulassa.
Mentiin silloinkin pihassa ja Emäntä talutti minua.
Pieni pätkä raviakin mentiin, mutta ei pitkästi. Ja käytiin pihatien päässä kääntymässä.

Milla:
Minäkin pääsin ratsuhommiin. Ehdinkin jo vähän ihmetellä, että eikö täällä uudessa kodissani ollenkaan ole minun kokoisia ratsastajia. Mutta nyt olen sitten päässyt jo kaksi kertaa hommiin.
Ensimmäisellä kerralla käveltiin aluksi vaan pihassa pyörien.
Välillä vähän poseerattiinkin. Ja mentiin sitten pikkuiset pätkät raviakin ja poikaa ihan nauratti kun ravini vähän pomputti.
Toisena päivänä sama poika tuli uudestaan ja silloin lähdettiin pois pihasta, metsätielle. Siellä käytiin kääntymässä. Se oli minulle ihan uutta!
Joitakin päiviä sen jälkeen pääsin uudelleen tuonne metsätielle. Käytiin sellaisella taluttelulenkillä, silloin ei siis ollut ratsastajia. Minä kävelin Emännän talutettavana ja Tanya tuli Isännän talutuksessa. Se oli hauska reissu, olikin jo mielestäni aika päästä näkemään täällä vähän muutakin kuin vain tätä pihapiiriä.

Agilitytreeniäkin tehtiin yhtenä päivänä. Tanya kävi silloin tytön kanssa ratsuhommissa, mutta isompi poika kokeili minun kanssani agilityä. Kutut on päässeet siihen agilityesteiden vieressä olevalle laitumelle ja siitähän nuo kilit sitten karkaavat. Taitavat tykätä kovasti meidän agilityesteistä. Vili-poika oli ihan mukana treeneissä.
Treenit oli kyllä ihan mukavat, koska sain aina ohimennen napattua mehevää ruohoa suuhuni.
Haikeasti ollaan katsottu kun kutut tosiaan saa jo laiduntaa, mutta me ei vaan ole päästy. Aitojen alta ollaan kyllä vihreää napsittu kaikki mitä sinne on kasvanut. Ja päästiinhän me silloin talutuslenkin jälkeen hetkeksi pihaan syöpöttelemään.