perjantai 26. toukokuuta 2017

Match show ja kilit

Milla:
Me käytiin match show -näyttelyssä ja menipäs siellä hienosti! Oli oikein mukava aurinkoinen päivä, mutta ei kuitenkaan liian kuuma koska tuuli reippaasti.
Se paikka oli minulle uusi, mutta Tanya kertoi käyneensä siellä aiemminkin mätsärissä.
Me osallistuimme molemmat ponisarjaan ja Emäntä esitti meidät. Tanyan vuoro oli ensiksi käydä kehässä ja sen aikaa minä hengasin Isännän kanssa. Tanya sai punaisen ruusukkeen, eli oli paristaan parempi.
Sitten oli minun vuoroni ja minäkin sain punaisen ruusukkeen. Niin me sitten pääsimme molemmat punaisten loppukehään. Emäntä talutti minua ja yllätyimme varmaan molemmat yhtä paljon, kun tuomari toi minulle luokkavoittajan ruusukkeen!
Jonkin aikaa odottelimme kun siinä oli varsaluokka vielä ennen Best In Show -kehää. Sinne minä siis pääsin luokkavoittajana ja siellä kierreltiin jonkin aikaa. Onneksi Isäntä tuli Tanyan kanssa kehän lähelle niin minun ei ehtinyt tulla Tanyaa ikävä siinä.
Lopulta kävi niin, että minä sain BIS2 -palkinnon eli olin näyttelyn toiseksi hienoin! Tuomari sanoi että näytin hienolta kun minut oli puunattu näyttelykuntoon. Olihan meidät pesty edellisenä iltana ja aamulla pesty vielä uudelleen kaviot. Kavioihin laitettiin myös mustaa lakkaa ja näyttelypaikalla sitten vielä sumuteltiin jotain kimaltavaa harjaani ja häntääni. Ja olihan minulla upea otsapantakin! Se on kuulemma Reetan vanha, mutta oli minulle ihan sopiva.
Sitten vielä poseerattiin vähän ennen kotiinlähtöä.

Ennen matkaa hörpättiin kuitenkin vähän makuvettä sangosta ja matkalle saatiin heinäkassit joista sitten ruokailtiin niin matka kului rattoisasti.

Tässä meidän palkinnot sieltä. Tanya sai siis vain yhden ruusukkeen, mutta minä sain peräti kolme ja tuon isomman pokaalinkin vielä. Emäntä sai lisäksi tuon pikkupokaalin, se oli näyttelyn parhaan esittäjän palkinto.

Tanya:
No nyt saadaan esitellä meidän uudet perheenjäsenet! Minähän kuulin Emännältä jo aiemmin että Inkeri oli ihan meiltä salaa päässyt käväisemään treffeillä mustan vuohipukin luona. Ja niin Inkerin massu alkoi kasvaa ja lopulta sen utarekin pullistui kovin. Ja sitten Inkeri viettikin monta päivää tallissa ja minä jo silloin epäilin että nyt varmaan on h-hetki lähellä. Pinja-kuttu kun oli meidän kanssa tarhassa eikä sitäkään päästetty vuohikarsinaan.
Mutta jo muutaman päivän päästä saatiin kurkata sinne ja nähdä uudet pikkuiset, lähes musta poika ja vaaleampi tyttö.

Eikä sitten mennytkään kauaa kunnes ne tulivat ulkoilemaankin. Ensiksi poukottelivat muutamina päivinä pihassa ja ihmeteltiin aidan läpi.


Mutta sitten tulivat ihan tarhaankin. Vanhempi Pinja-kuttu ei oikein tykännyt ja ovatkin Inkerin kanssa ottaneet hieman puskumatsia. Nyt kai sekin alkaa tottua.

Mutta kilit on kyllä hurjan rohkeita ja ne ovat niin nopeita juoksemaan ettei mekään pysytä perässä niiden liikkeissä.




Nyt kilit on kasvaneet hurjasti ja ulkoilevat jo ihan joka päivä. Ne ovat päässeet laitumellekin, ja me on vaan katseltu kateellisina tarhasta.

Mutta tosi nopeasti niillä tulee väsy ja sitten ne kipittävät karsinaansa nukkumaan ja ottavatkin pitkiä päikkäreitä. Yöksi vuohikarsinan luukku laitetaan kiinni ja Inkeri nukkuu karsinassa kiliensä kanssa.
Emäntä on oikein iloinen tästä perheenlisäyksestä.
Kilejä sanottiin pitkään vaan tytöksi ja pojaksi, mutta nyt ne on vihdoin saaneet ihan oikeat nimetkin. Poikaa kutsutaan Viliksi ja tyttöä Kataksi, mutta ehkä lempinimiä tulee vielä lisääkin. Niinhän meilläkin on monta lempinimeä.



Ps. Emännästä oli tehty tällainen ponitätijuttu, lukekaapa jos kiinnostaa.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Agikisoissa

Tanya:
Me käytiin kevään ensimmäisissä agilitykisoissa. Paikka oli ihan tuttu, se jossa on käyty monet kerrat jo. Mutta ensimmäistä kertaa sinne nyt Millan kanssa matkustettiin.
Kotona vähän treenattiin muutamana päivänä ennen kisoja, niin siitä minä jo arvasin että taas on kisat tulossa. Mutta sitten kun päästiin kisapaikalle niin minä olinkin ihan tarmoa täynnä enkä meinannut pysyä karvoissani. Tuuli sillä tavalla sopivasti ja se kentän vieressä menevä joki kohisi. Olihan siinä sitten kaikenlaista niin että peräni oli hiukan lennossa.
Mutta pienen lämmittelyn jälkeen käytiin ensiksi Emännän kanssa suorittamassa se rata. Ei se vaikea ollut, mutta olipa hassua kun Emäntä kantoi tuollaista isoa palloa mukana koko radan ajan!
Noita hulmuavia hapsuja minä vähän säikyin aluksi mutta päätin sitten että kun sujahdan niistä oikein nopeasti läpi niin eivät ehdi koskea minuun.
Hulavanne olisi muuten ihan helppo, mutta Emännällä olikin jo kädet täynnä tuosta pallosta!
Kotona harjoiteltiin renkaaseen astumistakin, mutta nyt se olikin Emännän tehtävä eikä minun!
Sitten kävin välillä hiukan lämmittelemässä uudelleen Emännän kummitytön kanssa. Olivia on aiemmin kisannut aina Reetalla, mutta nyt oli sitten ensimmäinen kerta kun me kisattiin yhdessä.

Siinä ei enää onneksi ollut sitä isoa palloa mukana, mutta peräni lensi hiukan edelleen niin että suoritukseni ei ollut oikein nopea.

Minulla oli sitten vielä kolmaskin suorituskerta jonkun ihan vieraan tytön kanssa. Ennen sitä ehdin kierrellä tovin siinä kentän lämmittelyalueella ja niin minä olin sitten jo aika rauhoittunut kun menin siihen kolmanteen suoritukseen.

 Se menikin sitten ihan hienosti, en säikkynyt hapsujakaan enää.

Meillä oli tosiaan siinä välissä vähän sitä odotteluaikaa ja niin me vaan hengailtiin siinä ja katseltiin muita poneja ja niiden suorituksia.
Meillä oli tällaiset pinkit suitset taas päässä pitkästä aikaa. Millalla oli Reetan vanhat ja ne oli vähän isot sille. Mutta ei kai se haitannut.
Sitten kun kaikki meidän suoritukset oli tehty, me mentiin hetkeksi traileriin syömään heiniä ja lepäilemään. Sitten meidät haettiinkin palkintojenjakoon. Mutta saa Milla kertoa siitä, koska Milla pärjäsi kisassa paremmin kuin minä.

Milla:
Oi että, elämäni ensimmäiset agilitykisat! Olipa jännää!
Kotona tosiaan harjoiteltiin vähän ennen kisapäivää. Minulle vaikein este oli renkaaseen astuminen ja sitä harjoiteltiin oikein monena päivänä niin että opin sen. Mutta sitten tuolla kisassa ei sitä ollutkaan!

Ensiksi tosiaan kävin vähän lämmittelemässä ja tutustuin paikkaan. Olihan se aika jännä, kun ihan kentän vieressä meni joki josta kuului kohinaa. Mutta olin minä silti paljon rauhallisempi kuin Tanya.
Minullakin oli kolme suoritusta, ensiksi Emännän kanssa.
Suoritin radan ihan reippaasti, vaikka Emäntä vaan hissutteli eikä juossut kunnolla. Sanoi että tehdään nyt ensimmäisellä kerralla rauhallinen rata että onnistun kaikissa esteissä. Ja niin minä onnistuinkin!
Sitten menin toisen radan Emännän kummitytön kanssa. Sekin meni mielestäni hyvin.
Kolmannen suoritukseni menin jonkun vieraan tytön kanssa, lämmiteltiinkin aika pitkään yhdessä ja suoritin todella hienosti sen radan.
 Vielä radan jälkeenkin tyttö minua talutteli, taisipa ihan tykästyä minuun. :)
Minulla oli muuten samanlaiset suitset kuin Tanyalla, olipa hauskaa olla samiksia. Muutenkin minusta oli kiva kun siellä vieraassa paikassa minulla oli tuttu ystävä mukana.
 
Välillä käytiin sitten trailerissa välipalaheinillä ja sitten tultiin takaisin kentälle palkintojenjakoon. Ihan ensiksi oli sen midi-luokan palkintojenjako, jossa menin sen nuoremman tytön kanssa. Siinä minulla meinasi vähän tulla ikävä Tanyaa, kun se jäi kentän ulkopuolelle. Mutta arvatkaas mitä! Minä tulin toiseksi siinä luokassa. Eipä ollenkaan huono ihan ensimmäiseksi agilitykisaksi, osallistujia kun oli kuitenkin yhdeksän. Sain keltaisen ruusukkeen suitsiini ja tyttö sai pokaalin.
Sitten oli junioriluokan palkintojenjako ja siinä onneksi sitten Tanya tuli vierelleni niin ei ollut enää mitään hätää. Siinä luokassa minä tulin kolmanneksi ja sain taas ruusukkeen ja pokaalin. Tanyalla oli siinä luokassa kaksi suoritusta ja niistä tuli sijat 6. ja 7. Osallistujia siinäkin luokassa oli yhteensä 9.
Ja sitten oli vielä Emännän luokankin palkintojenjako. Minä tulin siinä luokassa neljänneksi ja Tanya oli taas sijalla 7. Siinäkin oli 9 osallistujaa.

Sitten ennen kotiinlähtöä poseerattiin vielä vähän. Olipas se päivä!
Tässä vielä meidän kotiin tulleet ruusukkeet jotka saatiin siinä senioriluokassa.
Nyt meillä on vielä ihan sellainen superiso uutinenkin. Meille on tullut perheenlisäystä! Kaksi pikkuista kiliä. Mutta kerrotaan niistä sitten oikein erikseen hetken päästä kun saadaan niistä enempi kuviakin.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Messutuliaisia

Tanya:
Onpas ehtinyt vierähtää aikaa. Emäntä on tainnut taas olla sairaana kun on pärskinyt ja niiskuttanut kauan aikaa. Mutta sieltä hevosmessuilta Emäntä toi meille kyllä tuliaisia kuten odotettiinkin, mutta mitään herkkuja ei tullut tällä kertaa. Minä sain vain ruusukkeen ja riimun. Riimu on ihan kivan värinen, mutta minulle ehkä aavistuksen liian pieni. No Emäntä sanoi että ei se ole oikeastaan käyttöriimu vaan sellainen valokuvausriimu jos joskus tarvitaan juuri tuon värisiä.
Milla sai ihan samanlaisen mutta pienemmän tietysti. Mutta saa Milla esitellä omansa ja ne meidän ruusukkeet myös.
Emäntä oli ostanut meille myös valjaisiin jotain uutta. Mutta vielä sitä ei ole sovitettu kun siitä puuttuu jotain osia. Talliin oli myös ilmestynyt tuollainen uusi pinkki jakkara. Ja pikkuratsastajia varten uusi kypärä.
Ihan itselleenkin Emäntä oli jotain ostanut. Meidän rodustamme kertova kirja kuulostaa hienolta!
Meillä on ollut tosi vaihtelevaa säätä. Välillä on taas tuiskuttanut luntakin, niin että tuntui ihan täydeltä talvelta. Saatiin useampana päivänä talviloimetkin selkäämme ja ollaan taas vietetty öitä tallissa.
Emäntä kertoi että oli saanut ystäviltään taulun, jossa minäkin olen kuvassa. Se on Reetan muistotaulu ja se on sisällä talossa. Eikö olekin hieno!


Milla:
Juu saatiinpa tosiaan messutuliaisia. Ensiksi Emäntä tuli vain ruusukkeiden kanssa ja minä vähän ihmettelin. Olen saanut aiemmin ruusukkeita näyttelyissä, mutta nämä tuli nyt ihan muuten vaan tuliaisina, ja ovat ihanan vaaleanpunaiset väriltään. No ne vietiin sitten talliin koristeiksi, olen ne siellä nähnytkin.

Saatiin myös molemmat punaiset riimut, minun omani on oikein sopiva. 

Minä sain toisenkin riimun. Se on nahkainen musta riimu ja oikein hieno. Ei ole varmaan kotikäyttöön tarkoitettukaan.
 
Vaikka sain minä jonkin aikaa tuota riimua pitää yhtenä toisenakin päivänä. Se olikin jänskä päivä, meillä kävi pikkuinen vieras.
Olinhan minä pieniin ihmisiin hyvin tottunut siellä edellisessä kodissani. Ajattelin että nyt pääsen pitkästä aikaa taas ratsun hommiin. Minut satuloitiin hiukan kummallisella satulalla. Mutta se pieni poika ei sitten halunnutkaan ratsastamaan. Kokeili vaan istua satulassa mutta nostettiin sitten pois.
Sain mennä sitten takaisin tarhaan ja sieltä tulin vuohien luukusta kurkistelemaan vuohikarsinaan. Ja siellähän minä huomasin mikä sitä poikaa oikeasti kiinnosti. Se halusikin olla Inkerin kanssa. Ja tarjota sille porkkanaa. Kun kovasti kuikuilin ja odotin, niin pääsin minäkin sentään osingolle.
Tanya jo kertoikin, että ollaan oltu taas useita öitä tallissa. Yhtenä aamuna kun tuiskutti kovasti lunta, saatiin aamuheinätkin vielä karsinoihin. Ja sitten meillä olikin puunauspäivä. Ensiksi vuoltiin kaviot ja sitten harjattiin kunnolla niin että karvat vain pöllysi. Harjaan ja häntään laitettiin myös jotain sumutetta ja nekin harjattiin hyvin.
Sitten yhtenä päivänä käytiin harjoittelemassa vähän agilityä. Emäntä oli sitä mieltä että kaipaan lisää harjoittelua renkaaseen astumisessa ja nyt onkin tarhan vieressä rengas johon käyn astumassa aina aamuisin tarhaan mennessä ja iltaisin talliin tullessa. Se on ihan mukavaa, koska saan siinä herkkuja palkaksi.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vuosihuollossa

Milla:
Eipä ehditty montaa päivää olla kotona sen agilitykurssin jälkeen, kun taas lähdettiin reissuun. Ja mentiin ihan sen agilitypaikan naapuriin, hevosklinikalle.
Minun ei oikeasti olisi vielä tarvinnut mennä, koska minut on rokotettu ja hampaani raspattu viimeksi syksyllä. Mutta Tanyalla oli rokotusaika ja niin minullekin tehtiin sitten samat.
Saatiin mennä vastaanotolle molemmat yhtä aikaa. Se olikin hyvä juttu, koska minä en tahdo olla hetkeäkään erossa Tanyasta. Kun kaikki tuntuu vielä uudelta ja vieraalta, niin on turvallista kun on edes tuo yksi kaveri koko ajan vierellä.
Minulle laitettiin se ällöttävä suunavaaja suuhun ja sitten kun kieltäni alettiin kiskoa sivuun, niin minähän sanoi että ei käy! En tykkää! Mutta sitten minulle laitettiinkin sellainen piikki että minua alkoi kovin väsyttää. Enkä sitten jaksanut enää laittaa vastaan.
No suussani ei mitään kovin erikoista onneksi ollutkaan. Vain jokunen maitohammas, sanoivat että hampaidenvaihtoni on hieman myöhässä. Sitten ne ällövehkeet otettiin onneksi pian pois ja sain vain olla ja levätä.
Minulla oli tosi väsy ja seisoin vain paikallani ja odottelin kun Tanyalle tehtiin samat jutut. Sain myös sen rokotuksenkin sitten.

Tanya:
No se oli taas tosiaan vuosihuollon aika. Paikkahan oli se tuttu klinikka jossa olen käynyt jo monta kertaa. Mutta tällä kertaa siellä ei ollut tuttuja ihmisiä vaan ihan uusia. Mutta jotain tuttua minä sieltä löysin! Minun kuvani oli siellä seinällä! Taisi olla kiitoskortti jonka Emäntä oli lähettänyt kun hoitivat minua niin hyvin silloin vuosi sitten kun sairastuin ähkyyn.
 No hetken siis odoteltuani minullekin laitettiin se ällöttävä suunavaaja. Hetken aikaa tutkittiin ja sitten noita rautoja höllättiin ja minullekin laitettiin se piikki joka väsyttää kamalasti.
Ja sitten sitä hommaa jatkettiin, suutani huuhdeltiin moneen otteeseen ja Emäntäkin sinne kurkisteli. Minulle oli kuulemma tullut sellainen rako hampaiden väliin (diasteema), ja sitä putsasivat ja sitten sinne laitettiin myös paikka. Tällaisista tököteistä se paikka tehtiin.
Sitten kun suussani oli valmista, sain vielä sen rokotuksen. Ennen kotimatkaa päästiin hetkeksi karsinaan lepäämään. Mutta kun meinasin maistella sitä hassua kuiviketta jota siellä on, meidät otettiinkin naruihin kiinni eikä päästy syöpöttelemään. Ja pian sitten jo mentiinkin takaisin trailerin. Siellä vielä torkuttiin hetki ennen liikkeelle lähtöä.
Kotiin päästyämme oltiinkin jo ihan virkeitä ja päästiin loimitettuina tarhaan. Meillä nousi molemmilla hiukan lämpö sen rokotuksen jälkeen, mutta ei onneksi paljoa tällä kertaa. Mutta nyt ollaan jo ihan toipuneita molemmat.

Toivottiin Emännältä sieltä heppamessuilta tuliaisia ja on niitä kuulemma tullutkin. Mutta ei kuitenkaan mitään syötävää tällä kertaa, joten esitellään sitten kun ehditään sovittelemaankin.