Kilisee, kilisee...

Tanya:
Kilisee kilisee kulkuset! Pitkästä aikaa käytiin Emännän kanssa kärryttelemässä ja olipas nyt uutta! Kärryissä olikin kulkusia, joihin sain totutella jo valjastaessa.


Mutta ei ne käynnissä oikein kilisseet, sitten vasta kun ravasin niin kuului ääntä. Eikä sittenkään liian kovasti. Nämä kellot oli nyt laitettu sen takia, että tuolla metsätiellä on kuulemma liikkunut karhuja.

Mutta ei me ainakaan tällä kertaa karhuja nähty, onneksi! Emäntäkin oli paljon äänessä, en ole varmaan koskaan saanutkaan niin paljoa kehuja kuin nyt! Meninkin nätisti, ei ollut mitään tarvetta hötkyillä eikä säpsyä. Ennen lähtöä kävin pyöröaitauksessa purkamassa enimmät energiat ja olinkin sitten hyvin lämmitellyt lenkkiä varten.

Reeta:
Tanya kävi ajolenkillä ja minä vähän treenasin sillä aikaa itsekseni tarhassa. Mutta sen jälkeen pääsin minäkin käymään pyörössä ja heittelinpähän vähän perääni kuten minulla on tapana.
Hikihän siinä tuli, ja Emäntä puki minullekin sen jälkeen loimen. Tanyalla oli jo kärryttelynsä jälkeen. Nämä on aika uudet loimet, vain kerran olivat päällä aiemmin mutta silloin oli niin hämärää ettei saatu valokuvia.

Nämä on oikeasti talliloimet, mutta käyvät oikein hyvin näin lämpöisellä kun on vähän hikoiltu. Ovat kyllä poikien väriä, mutta Emäntä sanoi että ei haittaa vaan saadaan näiden kanssa nyt vaikka vähän rymytäkin. Ja niinhän me sitten tehtiin!

Ainut huono juttu näissä on se, että massu jää paljaaksi. Näitä ei kai olekaan tehty meidänlaisillemme pullaponeille, vaan vähän sporttisemmille tyypeille.

Muutenkin me on aika ahkerasti nyt pyöriskelty maassa, nyt on kiva kun tarha on kuivunut ja karvanlähtökin on hyvässä vauhdissa.
Ihan pikkuisen on jo vihreää uutta ruohoa kasvanut tarhan reunoihin ja niitä me nyt etsitään makupaloiksi. Aina kun Emäntä vie meitä johonkin pois tarhasta, vaikka pyöröaitaukseen mennessä, ehtii siinä matkallakin napsia ruohoa. Ai että se on hyvää!