Agikisoissa

Tanya:
Me käytiin kevään ensimmäisissä agilitykisoissa. Paikka oli ihan tuttu, se jossa on käyty monet kerrat jo. Mutta ensimmäistä kertaa sinne nyt Millan kanssa matkustettiin.
Kotona vähän treenattiin muutamana päivänä ennen kisoja, niin siitä minä jo arvasin että taas on kisat tulossa. Mutta sitten kun päästiin kisapaikalle niin minä olinkin ihan tarmoa täynnä enkä meinannut pysyä karvoissani. Tuuli sillä tavalla sopivasti ja se kentän vieressä menevä joki kohisi. Olihan siinä sitten kaikenlaista niin että peräni oli hiukan lennossa.
Mutta pienen lämmittelyn jälkeen käytiin ensiksi Emännän kanssa suorittamassa se rata. Ei se vaikea ollut, mutta olipa hassua kun Emäntä kantoi tuollaista isoa palloa mukana koko radan ajan!

Noita hulmuavia hapsuja minä vähän säikyin aluksi mutta päätin sitten että kun sujahdan niistä oikein nopeasti läpi niin eivät ehdi koskea minuun.

Hulavanne olisi muuten ihan helppo, mutta Emännällä olikin jo kädet täynnä tuosta pallosta!

Kotona harjoiteltiin renkaaseen astumistakin, mutta nyt se olikin Emännän tehtävä eikä minun!

Sitten kävin välillä hiukan lämmittelemässä uudelleen Emännän kummitytön kanssa. Olivia on aiemmin kisannut aina Reetalla, mutta nyt oli sitten ensimmäinen kerta kun me kisattiin yhdessä.

Siinä ei enää onneksi ollut sitä isoa palloa mukana, mutta peräni lensi hiukan edelleen niin että suoritukseni ei ollut oikein nopea.

Minulla oli sitten vielä kolmaskin suorituskerta jonkun ihan vieraan tytön kanssa. Ennen sitä ehdin kierrellä tovin siinä kentän lämmittelyalueella ja niin minä olin sitten jo aika rauhoittunut kun menin siihen kolmanteen suoritukseen.

 Se menikin sitten ihan hienosti, en säikkynyt hapsujakaan enää.

Meillä oli tosiaan siinä välissä vähän sitä odotteluaikaa ja niin me vaan hengailtiin siinä ja katseltiin muita poneja ja niiden suorituksia.

Meillä oli tällaiset pinkit suitset taas päässä pitkästä aikaa. Millalla oli Reetan vanhat ja ne oli vähän isot sille. Mutta ei kai se haitannut.
Sitten kun kaikki meidän suoritukset oli tehty, me mentiin hetkeksi traileriin syömään heiniä ja lepäilemään. Sitten meidät haettiinkin palkintojenjakoon. Mutta saa Milla kertoa siitä, koska Milla pärjäsi kisassa paremmin kuin minä.

Milla:
Oi että, elämäni ensimmäiset agilitykisat! Olipa jännää!
Kotona tosiaan harjoiteltiin vähän ennen kisapäivää. Minulle vaikein este oli renkaaseen astuminen ja sitä harjoiteltiin oikein monena päivänä niin että opin sen. Mutta sitten tuolla kisassa ei sitä ollutkaan!

Ensiksi tosiaan kävin vähän lämmittelemässä ja tutustuin paikkaan. Olihan se aika jännä, kun ihan kentän vieressä meni joki josta kuului kohinaa. Mutta olin minä silti paljon rauhallisempi kuin Tanya.
Minullakin oli kolme suoritusta, ensiksi Emännän kanssa.

Suoritin radan ihan reippaasti, vaikka Emäntä vaan hissutteli eikä juossut kunnolla. Sanoi että tehdään nyt ensimmäisellä kerralla rauhallinen rata että onnistun kaikissa esteissä. Ja niin minä onnistuinkin!

Sitten menin toisen radan Emännän kummitytön kanssa. Sekin meni mielestäni hyvin.

Kolmannen suoritukseni menin jonkun vieraan tytön kanssa, lämmiteltiinkin aika pitkään yhdessä ja suoritin todella hienosti sen radan.

 Vielä radan jälkeenkin tyttö minua talutteli, taisipa ihan tykästyä minuun. :)

Minulla oli muuten samanlaiset suitset kuin Tanyalla, olipa hauskaa olla samiksia. Muutenkin minusta oli kiva kun siellä vieraassa paikassa minulla oli tuttu ystävä mukana.

 

Välillä käytiin sitten trailerissa välipalaheinillä ja sitten tultiin takaisin kentälle palkintojenjakoon. Ihan ensiksi oli sen midi-luokan palkintojenjako, jossa menin sen nuoremman tytön kanssa. Siinä minulla meinasi vähän tulla ikävä Tanyaa, kun se jäi kentän ulkopuolelle. Mutta arvatkaas mitä! Minä tulin toiseksi siinä luokassa. Eipä ollenkaan huono ihan ensimmäiseksi agilitykisaksi, osallistujia kun oli kuitenkin yhdeksän. Sain keltaisen ruusukkeen suitsiini ja tyttö sai pokaalin.

Sitten oli junioriluokan palkintojenjako ja siinä onneksi sitten Tanya tuli vierelleni niin ei ollut enää mitään hätää. Siinä luokassa minä tulin kolmanneksi ja sain taas ruusukkeen ja pokaalin. Tanyalla oli siinä luokassa kaksi suoritusta ja niistä tuli sijat 6. ja 7. Osallistujia siinäkin luokassa oli yhteensä 9.

Ja sitten oli vielä Emännän luokankin palkintojenjako. Minä tulin siinä luokassa neljänneksi ja Tanya oli taas sijalla 7. Siinäkin oli 9 osallistujaa.

Sitten ennen kotiinlähtöä poseerattiin vielä vähän. Olipas se päivä!

Tässä vielä meidän kotiin tulleet ruusukkeet jotka saatiin siinä senioriluokassa.

Nyt meillä on vielä ihan sellainen superiso uutinenkin. Meille on tullut perheenlisäystä! Kaksi pikkuista kiliä. Mutta kerrotaan niistä sitten oikein erikseen hetken päästä kun saadaan niistä enempi kuviakin.