keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Messutuliaisia

Tanya:
Onpas ehtinyt vierähtää aikaa. Emäntä on tainnut taas olla sairaana kun on pärskinyt ja niiskuttanut kauan aikaa. Mutta sieltä hevosmessuilta Emäntä toi meille kyllä tuliaisia kuten odotettiinkin, mutta mitään herkkuja ei tullut tällä kertaa. Minä sain vain ruusukkeen ja riimun. Riimu on ihan kivan värinen, mutta minulle ehkä aavistuksen liian pieni. No Emäntä sanoi että ei se ole oikeastaan käyttöriimu vaan sellainen valokuvausriimu jos joskus tarvitaan juuri tuon värisiä.
Milla sai ihan samanlaisen mutta pienemmän tietysti. Mutta saa Milla esitellä omansa ja ne meidän ruusukkeet myös.
Emäntä oli ostanut meille myös valjaisiin jotain uutta. Mutta vielä sitä ei ole sovitettu kun siitä puuttuu jotain osia. Talliin oli myös ilmestynyt tuollainen uusi pinkki jakkara. Ja pikkuratsastajia varten uusi kypärä.
Ihan itselleenkin Emäntä oli jotain ostanut. Meidän rodustamme kertova kirja kuulostaa hienolta!
Meillä on ollut tosi vaihtelevaa säätä. Välillä on taas tuiskuttanut luntakin, niin että tuntui ihan täydeltä talvelta. Saatiin useampana päivänä talviloimetkin selkäämme ja ollaan taas vietetty öitä tallissa.
Emäntä kertoi että oli saanut ystäviltään taulun, jossa minäkin olen kuvassa. Se on Reetan muistotaulu ja se on sisällä talossa. Eikö olekin hieno!


Milla:
Juu saatiinpa tosiaan messutuliaisia. Ensiksi Emäntä tuli vain ruusukkeiden kanssa ja minä vähän ihmettelin. Olen saanut aiemmin ruusukkeita näyttelyissä, mutta nämä tuli nyt ihan muuten vaan tuliaisina, ja ovat ihanan vaaleanpunaiset väriltään. No ne vietiin sitten talliin koristeiksi, olen ne siellä nähnytkin.

Saatiin myös molemmat punaiset riimut, minun omani on oikein sopiva. 

Minä sain toisenkin riimun. Se on nahkainen musta riimu ja oikein hieno. Ei ole varmaan kotikäyttöön tarkoitettukaan.
 
Vaikka sain minä jonkin aikaa tuota riimua pitää yhtenä toisenakin päivänä. Se olikin jänskä päivä, meillä kävi pikkuinen vieras.
Olinhan minä pieniin ihmisiin hyvin tottunut siellä edellisessä kodissani. Ajattelin että nyt pääsen pitkästä aikaa taas ratsun hommiin. Minut satuloitiin hiukan kummallisella satulalla. Mutta se pieni poika ei sitten halunnutkaan ratsastamaan. Kokeili vaan istua satulassa mutta nostettiin sitten pois.
Sain mennä sitten takaisin tarhaan ja sieltä tulin vuohien luukusta kurkistelemaan vuohikarsinaan. Ja siellähän minä huomasin mikä sitä poikaa oikeasti kiinnosti. Se halusikin olla Inkerin kanssa. Ja tarjota sille porkkanaa. Kun kovasti kuikuilin ja odotin, niin pääsin minäkin sentään osingolle.
Tanya jo kertoikin, että ollaan oltu taas useita öitä tallissa. Yhtenä aamuna kun tuiskutti kovasti lunta, saatiin aamuheinätkin vielä karsinoihin. Ja sitten meillä olikin puunauspäivä. Ensiksi vuoltiin kaviot ja sitten harjattiin kunnolla niin että karvat vain pöllysi. Harjaan ja häntään laitettiin myös jotain sumutetta ja nekin harjattiin hyvin.
Sitten yhtenä päivänä käytiin harjoittelemassa vähän agilityä. Emäntä oli sitä mieltä että kaipaan lisää harjoittelua renkaaseen astumisessa ja nyt onkin tarhan vieressä rengas johon käyn astumassa aina aamuisin tarhaan mennessä ja iltaisin talliin tullessa. Se on ihan mukavaa, koska saan siinä herkkuja palkaksi.

Ei kommentteja: