torstai 7. syyskuuta 2017

Laitumella

Tanya:
Me on tosiaan päästy jo pitkään iltaisin aina laiduntamaan. Pari viikkoa on laidunnettu tien vieressä, mutta sitten yhtenä iltana päästiin taas takalaitumellekin. Silloin ei tainnut olla Emäntä kotona niin siksi sitten ei siinä tien vieressä oltu.
Mutta siellä takalaitumella on kukkula! Isäntä muokkasi sitä alkukesästä traktorilla ja niin siitä tuli meillekin hauska kiipeilypaikka. Vuohetkin tykkää kiipeillä siinä, mutta niitä ei ole enää sinne päästetty kun ne kilit vain karkaa siitä aidasta. Nyt vuohilla onkin oma laidun tarhan toisella puolella ja sinne me ei olla päästy. Paitsi kerran, kun onnistuimme murtamaan oven auki! Mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa kun Emäntä huomasi pian.
Normaalisti meillä ei ole tarhassa riimuja päässä, mutta nyt kun ollaan oltu siinä tien vieressä, meille on jätetty riimut päähän. Eikä mitkä tahansa riimut vaan keltaiset heijastinriimut. Minulla on ollut tämä riimu jo kauan mutta sitä on käytetty vain pari kertaa, kun on käyty joskus hämärällä kävelylenkillä. Mutta nyt Emäntä sanoi, että laitetaanpa nämä kaiken varalta niin Emäntä löytää meidät jos ehtii tulla pimeä ennen kuin tulee hakemaan meitä.
Pimeästä puheen ollen, nyt on tosiaan illat jo paljon lyhyempiä kuin kesällä. Emäntä laittoikin meille tarhaan uudet yövalot! Oli siinä viime talvenakin valot, mutta kesän olivat poissa ja vuohet oli kuulemma ne silloin rikkoneet. No nyt tuli uudet, vähän erilaiset valot kuin aiemmin. Kyllä meidän kelpaa näiden valossa syödä iltaheinät.


Milla:
Minäpä sain uuden riimun! Aluksi kun mentiin tuohon uudelle laitumelle, minulle laitettiin joku musta heijastinriimu. Mutta se oli erilainen kuin Tanyan ja minä ihmettelin, kun yleensä meillä on kaikki aina samanlaisia varusteita.
Mutta nytpä sain sitten uuden ihan minua varten ostetun, ja se on tosiaan melkein samanlainen kuin Tanyalla. Keltainen heijastinriimu siis. Minulla on vähän pienempi pää kuin Tanyalla niin siksi meille ei ihan samat riimut käy.
Loimetkin mulla on kuulemma Reetan vanhoja. Hiukan ne on reilun kokoisia. Kesän aikana ei olekaan loimia käytetty muuten kuin kylvyn jälkeen kuivatukseen. Mutta nyt oli kaksi ihan sateista päivää ja niin me sitten saatiin sadeloimet selkäämme.
Kun illallakin vielä satoi ihan kaatamalla, me päästiin pitkästä aikaa talliin yöksi. Sadeloimista huolimatta oltiinkin kastuttu lapoja myöten ja oli ihan mukava kuivatella karsinassa yö.
Vielä seuraavanakin aamuna satoi ja koska meidän loimet oli märät edellisestä päivästä, saatiinkin selkäämme mustat sadeloimet. Sitten onkin ollut onneksi poutaa ja jopa hienoa auringonpaistetta päivisin.

Edellisen postauksen arvontakommenteissa meiltä toivottiin liikutuspostausta. Toteutetaan se sitten myöhemmin, mutta tässä meidän viime aikojen aktiviteettia. Ei siis olla juuri muuten liikuttu tässä kesän aikana kuin irtojuoksutuksena. Mutta tämä onkin meistä ja Emännästäkin kaikista mukavinta puuhaa. Tai no syömisen jälkeen tietenkin!

Hei pysykäähän kuulolla, meillä on pian tulossa uusi arvonta. Voidaan jo vinkata, että sitten arvotaankin Pollen sarjakuvakirjoja ja muuta mukavaa!

2 kommenttia:

Hemuli kirjoitti...

Hauska kukkula, niin mukavat oltavat teidän poneilla,meillä myös tarhaan tehty poneille tollanen ja kovasti tykkäävät siitä aina pitää leikin tiimellyksessä vetää täyttä kukkulan yli ja päällä potkia joka suuntaan,hauskaa katseltavaa.Ihanat noi pinkit loimet mistä olet ne löytänyt?

Ponitäti kirjoitti...

Kiitos. :) Loimet on Bucas Freedom Turnout light, eli ohuet sadeloimet. En enää muista varmaksi mistä ne ostin, ehkä Konitorilta muutamia vuosia sitten. Meillä on samanlaiset myös oranssina ja pinkkinä, ne on ostettu Börjesiltä 2-3 vuotta sitten. Silloin näistä loimista oli kivoja värejä, mutta ei vielä kaulakappaleellisia malleja kuten nyt on saatavilla.